Perusopetuksen puolella tavoitteena on varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoin edelleen vahvistaa monipuolisesti viittomakieltä omaksuvan lapsen omaa kieli- ja kulttuuri-identiteettiä eli tietoisuutta viittomakielestä, viittomakielisestä yhteisöstä ja kulttuurista sekä omasta kaksi- tai monikielisyydestä. Näin viittomakieli voi olla perusopetuksessa ja osa perusopetuksen ryhmää monin tavoin. Viittomakielinen perusopetus voidaan toteuttaa viittomakielisessä ryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu niin viittomakieltä kuin puhuttua kieltä käyttävistä oppilaista ja henkilöstöstä. Viittomakieli tulisi olla opetuskielenä erityisesti kuulovammaisen lapsen kohdalla.
Opetus voidaan toteuttaa myös samanaikaisopetuksena. Tällöin toinen opettajista opettaa koko ryhmää puhutulla kielellä ja toinen viittomakielellä. Lisäksi viittomakielen tulkkausta osana viittomakielistä perusopetusta ja lapsen kouluarkea hyödynnetään monin tavoin.
Kun opetusta annetaan puhutulla kielellä, tarve viittomakielen tulkkauspalveluille kuulovammaisen oppilaan opetuksessa korostuu. Viittomakielen tulkkausta käytetään myös oppilaan muussa kouluarjessa. Pienillä oppilailla on hyvä olla tulkkauksen lisäksi henkilökohtainen viittomakielentaitoinen ohjaaja, joka toimii oppilaan kielellisenä tukena niin opetuksessa kuin sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kaikille viittomakieltä omaksuville lapsille perusopetuksen puolella viittomakielen opetus on mahdollista toteuttaa osana äidinkieli- ja kirjallisuus oppimäärää. Lisäksi mikä tahansa perusopetuksen ryhmä voi tutustua viittomakieleen eri tavoin osana monipuolista kielitietoista opetusta. Lapsen kasvaessa viittomakielisen yhteisön ja erityisesti muiden viittomakieltä omaksuvien ikätovereiden merkitys korostuu, mikä on tärkeä huomioida lapsen kehitystä, kasvua ja oppimista tukiessa. Voit tutustua tarkemmin viittomakieltä omaksuvien lasten perusopetuksen toteutukseen Opetushallituksen julkaisemassa oppaassa “Viittomakieliset oppilaat perusopetuksessa” (OPH, 2016).
Viittomakieli osana kielitietoista perusopetuksen polkua
Kieli on kaiken kasvun ja uuden tiedon oppimisen avain. Suomessa käytetään satoja erilaisia kieliä, minkä vuoksi opetusryhmissä olevien oppilaiden erilaiset kielitaustat voivat olla hyvinkin moninaiset. Ryhmässä saattaa olla oppilaita, jotka ovat ennen kouluikää pääsääntöisesti omaksuneet muuta kuin opetuksessa käytettävää kieltä, kuten suomea tai ruotsia, tai lapsen kieliympäristö on varhaislapsuudesta lähtien koostunut opetuskielten lisäksi useista muistakin kielistä. Näin opettajan oma kielitietoisuus ja ymmärrys kielen roolista oppimisessa ja uuden tiedon käsittelyssä korostuu. Keskeistä on, että opettaja tunnistaa oppilaiden erilaisten kielellisten resurssien moninaisuuden ja osaa hyödyntää oppilaiden kielellisiä vahvuuksia opetuksessaan.
Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten eri keinoin opettaja opettaa oppiaineessa käsiteltävää asiaa, mitä kieltä ja minkälaisia kielen rakenteita opetuksessaan hyödyntää sekä miten havainnollistaa asiasisältöä oppilailleen.
Suuri osa viittomakieltä omaksuvista lapsista osallistuu perusopetukseen ryhmässä, jossa ei useinkaan ole muita viittomakieltä omaksuvia lapsia. Tämän vuoksi lapsi ei välttämättä kohtaa kouluarjessaan juurikaan muita viittomakieltä omaksuvia lapsia. Tärkeää on myös pohtia olisiko viittomakieltä omaksuvia lapsia mahdollisuus keskittää tiettyyn ryhmään osa- tai kokoaikaisesti. Inkluusion käytänteitä ja periaatteita erityisesti kuulovammaisen lapsen koulupolulla on tärkeä pohtia perheen ja monialaisen yhteistyö tiimin kanssa. Tämän työn tueksi koulussa voidaan hyödyntää Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ohjaspalveluja. Lisäksi oppilaille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua Valterin viittomakielisille oppilaille suunnatuille tukijaksoille, jossa lapsella on mahdollisuus kohdata muita viittomakieltä omaksuvia lapsia ja aikuisia.
Lisäksi luokassa ja koulussa olevan lapsen viittomakieli voidaan kohdata ja tehdä näkyväksi monin tavoin. Keskeistä on rohkaista opetustoimen henkilöstöä kieli- ja kulttuuritietoisiin pedagogisiin käytänteisiin, joissa huomioidaan viittomakieltä omaksuvan lapsen kieli- ja kulttuuritausta.
Ota viittomakieli opetuksen työkaluksi
- Viittomakieli hyödyntää visuaalisuutta, kehollisuutta, kuvailua, esittämistä ja näyttämistä. Tämänkaltainen monikanavaisuus voi hyödyntää kaikkia oppijoita, jolloin se voi muodostua opetuksen tehokkaaksi työkaluksi opettajan tietoisten ratkaisujen myötä.
- Viittomakieltä omaksuvat lapset ovat tottuneet hyödyntämään visuaalista kanavaa tiedon hankinnassa ja käsittelyssä, joten hyödynnä rohkeasti visuaalisuutta, spatiaalisuutta, kuvailua, esittämistä, näyttämistä, video- ja kuvamateriaalia sekä näönvaraista tiedon prosessointia, muistamista ja muistiin palautusta kaikessa opetuksessa.
Kielitietoisuutta ja kielellisesti vastuullisia pedagogisia käytänteitä on tärkeä pohtia yhdessä. Opetustoimen koko henkilöstö voi pohtia esimerkiksi, miten viittomakieli huomioidaan osaksi luokan ja koko koulun toimintakulttuuria ja kielten moninaisuutta. Koulussa voidaan toteuttaa päivittäin viittomakielisiä hetkiä, kerhotoimintaa, tehdä yhteistyötä alueen viittomakielisen väestön ja viittomakieltä käyttävien perheiden kanssa. Lisäksi voidaan luoda ystävyys -toimintaa oppilaan, luokan tai koko koulun puitteissa Suomessa eri puolilla olevien ryhmien kanssa, joissa on myös muita viittomakieltä omaksuvia lapsia. Viittomakielen opetusta voidaan tarjota myös kaikille koulun oppilaille ja henkilöstölle.
Mikäli viittomakieltä omaksuvan oppilaan oppimisessa havaitaan haasteita, on niihin puututtava ajoissa. Kuulovamma, viittomakielen omaksuminen, kaksi- ja monikielisyys eivät yksistään ole syy lapsen mahdollisille oppimisessa esiintyville haasteille. Tämän vuoksi oppimisen haasteet ja mahdolliset vaikeudet on selvitettävä ja tutkittava sekä niihin on tarjottava tarvittavaa ja asianmukaista tukea. Näissä tilanteissa myös monialaisen asiantuntijatiimin asiantuntemuksen hyödyntäminen on tärkeää ja sen tarve korostuu. Oppilaan oppimisen haasteissa opettajan pedagoginen osaaminen korostuu ja opettajan vastuulla on pohtia mahdolliset opetukseen ja opetusmateriaaleihin liittyvät ratkaisut. Opettajan on myös tärkeä päivittää ja täydentää jatkuvasti omaa osaamistaan.
Viittomakielen opetus
Viittomakielen taitoa ja oppimista on tärkeä tukea. Viittomakieltä omaksuva lapsi omaksuu viittomakieltä vähemmistökielikontekstissa, monikielisessä ympäristössä, jossa lasta ympäröivässä yhteiskunnassa viittomakieleen voi edelleen varsin vahvasti liittyä erilaisia asenteita, käsityksiä ja ajoittain myös negatiivisia stigmoja. Lapsen mahdollisuus viittomakielen käyttöön kasvatuksen ja opetuksen ympäristöissä vaihtelevat lasten välillä myös suuresti. Viittomakieli ja sen yhteisö ovat osa viittomakieltä omaksuvan lapsen identiteettiä. Viittomakielen arvostava kohtaaminen tarkoittaa lapselle myös hänen oman kielen, eli viittomakielen ja identiteetin arvostamista. Näin lapsi itse kokee tulevansa arvostetuksi kokonaisena kaikkine kielineen.
Tämän vuoksi viittomakielen opetuksen järjestäminen, opetukseen liittyvät järjestelyt sekä oppimisen eteneminen ovat lapselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Perusopetuksen aikana opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut osaamisen tavoitteet edellyttävät vahvaa kielellistä ja käsitteellistä osaamista myös viittomakielen taidon osalta. Viittomakielen opetus toteutetaan viittomakieltä omaksuvalle lapselle osana äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärää. Alkuopetuksessa painottuvat vuorovaikutustaitojen kehittäminen sekä viittomakieleen ja kulttuuriin tutustuminen. Vuosiluokkien ja opetuksen edetessä opetuksen painopiste syventyy viittomakielen keskeisten piirteiden ja rakenteen tarkasteluun, historian ja kulttuurin tuntemukseen sekä taitoon ymmärtää ja tuottaa yhä monimutkaisempia viittomakielisiä tekstejä. Lisäksi opetuksen kokonaisvaltaisena tavoitteena on, että lapsi ymmärtää viittomakielen osana omaa kieli-identiteettiään. Tähän läheisesti liittyy myös lapsen oma suhde kieliyhteisöön ja vähemmistökieleen liittyvien yhteiskunnallisten piirteiden ymmärtäminen. Opetusjärjestelyillä ja viittomakielen opetuksen toteutuksella on näin keskeinen merkitys lapsen kasvun ja oppimisen tukemisessa.
Viittomakielen opetus voidaan järjestää monin tavoin. Viittomakielisessä ryhmässä opetus toteutuu useimmiten ryhmä- tai yksilöopetuksessa ryhmän tai koulun opettajan toimesta. Mikäli lapsi käy lähikoulua voidaan opetus toteuttaa koulussa esimerkiksi vierailevan tai kiertävän opettajan toimesta tai verkkovälitteisenä etäopetuksena. Voit tutustua tarkemmin Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tarjoamaan viittomakielen verkkovälitteiseen opetukseen täältä.
Lue lisää
OPH. (2016). Viittomakieliset oppilaat perusopetuksessa. Oppaat ja käsikirjat 2016:2.
Berge, S. S. (2023). A shared responsibility for facilitating inclusion in school settings where sign language interpreting is provided. Teoksessa L. Cavioli, C. Wadensjö (toim.), Routledge Handbook on Public Service Interpreting, (s. 242-257). Taylor and Francis Group, London.
Chen Pichler, D., Lillo-Martin, D., & Palmer, J. L. (2018).A Short Introduction to Heritage Signers. Sign Language Studies, 18(3), 309–327.
Chen Pichler, D., Reynolds, W., & Palmer, J.L. (2019).Multilingualism in signing communities. In S. Montanari & S. Quay, eds., Multidisciplinary Perspectives on Multilingualism: The Foundamentals. De Gruyter Mouton, pp. 175–202
Kanto, L. (2022). The Development of Childhood Multilingualism in Languages of Different Modalities. The Cambridge Handbook of Childhood Multilingualism.
Lehtonen , H 2021 , ‘ Kielitaitojen kirjo käyttöön, limittäiskieleilyä luokkaan ‘ , AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia , Nro 13 , s. 70-90. https://doi.org/10.30660/afinla.100292
Lehtonen, H., Ahlholm, M., Suuriniemi, S. M., & Tiermas, A. (2023). Monikielisen toimijuuden tukeminen koulun toimintayhteisössä: Supporting multilingual agency in the community of practice of the school. AFinLA-teema, (16), 180-201.
De Meulder, M., Kusters, A., Moriarty, E., & Murray, J. J. (2019).Describe, don’t prescribe. The practice and politics of translanguaging in the context of deaf signers. Journal of Multilingual and Multicultural Development, 40(10), 892-906.
Repo, E. (2023). Towards language-aware pedagogy? Experiences of students in multilingual Finnish schools. Language and Education, 37(4), 460-482.
Suuriniemi, S. M., Ahlholm, M., & Salonen, V. (2021). Opettajien käsitykset monikielisyydestä: heijastumia koulun kielipolitiikasta: Teachers’ views on multilingualism: reflections of school language policies. AFinLA-teema, (13), 44-69.