Viittomakielen perheopetus on tarkoitettu tukemaan lapsen, perheen ja perheen läheisten ihmisten viittomakielistä vuorovaikutusta, viittomakielen kehitystä, oppimista ja käyttöä. Viittomakielen perheopetuksen keskeisenä tavoitteen on turvata lapselle kielellinen syötös sekä perheenjäsenten ja läheisten yhteinen kieli. Viittomakielen perheopetuksessa perhe -käsitettä tulisi tarkastella riittävän laajasti siten, että opetuksen kohderyhmänä voi olla lapsi, huoltajat, lapsen sisarukset sekä muut perheen läheiset perheen yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Viittomakielen perheopetusta ohjaa perhelähtöisyys ja opetusta voidaan toteuttaa perheen erilaisissa arkiympäristöissä tai joissain tilanteissa myös etäyhteyden välityksellä.
Kenelle viittomakielen perheopetus on suunnattu?
Viittomakielen perheopetus voi olla perheelle tarpeen perheenjäsenten kuulostatuksesta riippumatta. Näin viittomakielen perheopetusta voidaan myöntää ja tarjota perheelle riippumatta siitä onko perheessä kuulevia tai kuulovammaisia jäseniä tai erilaisia kuulon apuvälineitä käytössä. Tärkeää on huomioida myös se, miten viittoamkielen perheopetuksen tarve muuttuu lapsen kasvaessa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että viittomakielen perheopetuksen tarve ei rajaudu lapsen tiettyyn ikävaiheeseen, vaan tarve voi ilmetä ja muuttua lapsen kasvun, kehityksen ja perheen tilanteen mukaan.
Viittomakielen perheopetusta haetaan oman hyvinvointialueen vammaispalveluista sopeutumisvalmennuksena. Hakemukseen tarvittavista liitteistä voi tarvittaessa kysyä etukäteen eri asiantuntijatahoilta, jotta itse käsittely ja mahdollinen palvelutarpeen arviointi sujuisi nopeasti. Usein viittomakielen perheopetuksen tunteja suositellaan tapauskohtaisesti noin 40-100 h/vuodessa.
Mitä viittomakielen perheopetus sisältää?
Viittomakielen perheopetuksessa ei ole kyse perinteisestä kielen opetuksesta eikä oppimisesta, vaan se on keskeinen lapsen kehitystä, kuntoutusta sekä koko perhettä tukeva tukimuoto. Viittomakieltä opiskelevat vanhemmat eroavat myös erityisesti kielen oppimisen alkuvaiheessa perinteisestä kielen oppijasta, jolloin viittomakielen perheopetuksen tarjoajan oman asiantuntijuus, arvostava kohtaaminen ja avoin keskustelu usein korostuvat. Viittomakielen perheopetuksen tarjoaja tukee asiantuntemuksellaan ja kokemuksellaan perheen vuorovaikutusta, kielten oppimista ja käyttöä sekä niihin liittyviä valintoja ja ratkaisuja.
Tämän vuoksi välillä voi olla tarpeen tarkastella yhdessä viittomakieleen, kaksi- ja monikielisyyteen, tukiviittomiin ja viitottuun puheeseen liittyviä käsityksiä ja niiden merkitystä lapsen kielen omaksumiselle sekä kokonaisvaltaiselle kasvulle ja oppimiselle. Viittomakielen perheopetuksen tarjoaja voi myös omalla asiantuntemuksellaan tukea perheen kielen käyttöön liittyviä pohdintoja ja ratkaisuja erilaisissa arjen tilanteissa.
Viittomakielen perheopetuksen tarjoajalla on tärkeä ja tarpeellinen rooli lasta ja perhettä koskevassa monialaisessa yhteistyössä. Lisäksi viittomakielen perheopetuksen tarjoaja toimii myös perheen linkkinä viittomakieliseen yhteisöön. Opetuksen tarjoaja tukee ja ohjaa perhettä tarvittaessa viittomakielen pariin myös kodin ulkopuolella tarjoten tietoa esimerkiksi viittomakielisistä tapahtumista, harrastustoiminnasta tai järjestöjen tarjoamasta toiminnasta.
Miten viittomakielen perheopetusta toteutetaan?
Vuorovaikutus on lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja kasvun avain. Tämän vuoksi perheopetuksen keskiössä on lapsen ja lähi-ihmisten vuorovaikutuksen tukeminen ja sen päälle vähitellen rakentuvan kielitaidon kehittäminen. Viittomakielen perheopetuksen sisältöä ja toteutusta ohjaa vahvasti lapsi- ja perhelähtöisyys. Opetusta voidaan toteuttaa perheen erilaisissa arkiympäristöissä. Joissain tilanteissa opetus voidaan toteuttaa myös etäyhteyden välityksellä. Opetuskerrat sekä niiden pituus sovitaan yhdessä perheen kanssa. Näin opetuksen toteutus vaihtelee paljon perheiden yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden mukaan.
VIKKE -hankkeessa viittomakielen perheopetuksen suuntaviivoja pohdittiin yhdessä perheiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa 05/2021 sekä 12/2022 toteutetuissa webinaareissa. Keskustelujen myötä rakentui yhtenäinen näkemys siitä, että tulevaisuudessa olisi tärkeää pohtia keinoja viittomakielen perheopetuksen käytänteiden yhtenäistämiselle niin opetuksen saatavuuden kuin toteutuksenkin näkökulmasta. VIKKE -hankkeessa toteutettiin keväällä 2022 suomalaisen viittomakielen perheopetuskokeilu, jossa pilotoitiin hankkeessa laadittu VIKKE suomalaisen viittomakielen harjoitusmateriaali. Opetuskokeilussa perheiden viittomakielen opetus suunniteltiin myös seuraavaksi kuvailtujen osaamisalueiden ympärille perhekohtaisten tavoitteiden mukaisesti.
Kuten kaikessa opettamisessa ja oppimisessa, myös viittomakielen perheopetuksessa keskeistä on opetuksen tarjoajan ja perheen yhdessä opetusjaksolle asettamat juuri perheen tarpeisiin sopivat tavoitteet. Perheopetuksessa on tärkeää, että tavoitteet ovat konkreettisia ja sidoksissa tiiviisti osaksi arkea. Opettajan ja perheen on tärkeä myös tarkastella, mikä motivoi lasta ja perhettä viittomakielen opetteluun ja oppimiseen. Yhdessä sovitut tavoitteet ja niiden saavuttaminen jo itsessään voivat toimia motivoivana tekijänä tuoden onnistumisen kokemuksia ja yhteistä jaettua iloa. Tavoitteiden asettamisessa on kuitenkin tärkeää, että ne asetetaan realistisesti siten, että niiden saavuttaminen on mahdollista.
Hyvä tavoite on esimerkiksi:
- mitattavissa, jolloin pystytään seuraamaan ja havainnollistamaan oppimisen etenemistä.
- konkreettisesti sidoksissa arkeen realistisesti siten, että tavoitteen saavuttaminen on mahdollista.
- vaiheistettu etenemisen askeleiden ja pienempien välitavoitteiden avulla, jotka motivoivat oppimista eteenpäin.
Tavoitteet voidaan myös vaiheistaa ja jakaa pienempiin osatavoitteisiin. Näin jo ennalta tarkastellaan yhdessä sitä, minkälaisilla askeleilla edetään kohti päätavoitteen saavuttamista. Lisäksi, kun tavoitteet on laadittu mitattavaan muotoon, voidaan perheen viittomakielen oppiminen ja sen eteneminen havainnollistaa. Näin tavoite ja sen saavuttamisessa onnistuminen motivoi oppimisesta eteenpäin.
Viittomakielen perheopetuksen sisältö voidaan jakaa osaamisalueisiin ja niiden kuvausten perusteella laadittuihin osaamistavoitteisiin seuraavien kuvaesimerkkien tavoin (Kuvat 2). Tämän jälkeen tehtävät ja harjoitukset voidaan suunnitella näiden mukaan ja perheen tarpeisiin perustuen (Kuva 3). Koska lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus on lapsen kaiken kasvun ja kehityksen avain, on viittomakielisen vuorovaikutuksen osaamisalueen painotus juuri perheopetuksessa keskeistä. Viittomakielen rakenteen harjoittelu käynnistyy kiinnittämällä huomio kieliopillisten elementtien elemäisyyteen, esittämiseen ja näyttämiseen rohkaisten aikuista ja lasta hyödyntämään erilaisia kehollisia ilmaisuja. Näin perheopetuksessa ei ole aina tarpeen painottaa yksittäisten viittomien harjoittelua, kuten tukiviittomiin painottuvassa opetuksessa on usein tapana. Eri osaamisalueiden painotusta muutetaan vähitellen perheen oppimisen edetessä (Kuva 1). Alla olevassa esimerkissä ja ladattavassa materiaalissa on vinkkejä, miten tällä verkkosivulla olevaa tietopankin eri osa-alueita sekä VIKKE suomalaisen viittomakielen harjoitusmateriaalia voi hyödyntää osana viittomakielen perheopetusta.
Esimerkki viittomakielen perheopetuksen osaamisalueista, osaamistavoitteista ja harjoituksista opetusjakson aikana
Kuva 1. Esimerkki perheopetusjakson toteutuksesta ja osaamisalueiden painotuksesta.
Kuva 2. Osaamisalueet ja osaamistavoitteet.
Kuva 3. Konkreettiset harjoitusesimerkit.
Lue lisää
Ajankohtaista -osiossa: Tutustu erään kuulevan äidin kertomukseen perheen alkutaipaleesta kuuron lapsen kanssa
Berger, L., Pyers, J., Lieberman, A., & Caselli, N. (2023). Parent American Sign Language skills correlate with child–but not toddler–ASL vocabulary size. Language Acquisition, 1–15. https://doi.org/10.1080/10489223.2023.2178312
Caselli, N., Pyers, J. & Lieberman, A.M. (2021). Deaf children of hearing parents have age-level vocabulary growth when exposed to American sign language by 6months of age. The Journal of Pediatrics, 232, 229-236.
Eichengreen, A. & Zaidman-Zait, A. (2020). Relationships Among Deaf/Hard-of-Hearing Siblings: Developing a Sense of Self. The Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 25(1), 43–54, https://doi.org/10.1093/deafed/enz038
Greenhalgh, K., Mahler, N., Zimmer-Gembeck, M.J. & Shanley, D.C. (2023) Childhood hearing loss: An uncertain context for parenting, Deafness & Education International, 25(2), 121-139, DOI: 10.1080/14643154.2022.2125626
Hall, M. L., Hall, W. C., & Caselli, N. K. (2019). Deaf children need language, not (just) speech. First Language, 39(4), 367-395.
Hardin, B., Blancchard, S.B., Kemmery, M.A., Appenzeller, M. & Paker, S.D. (2014). Family-Centered Practices and American Sign Language (ASL): Challenges and Recommendations. Exceptional Children, 8(1), 107-123.
Horton, L. & Singleton, J. (2022). Acquisition of turn-taking in sign language conversation: An overview of language modality and turn structure. Front. Psychol. 13:935342. doi: 10.3389/fpsyg.2022.935342
Lieberman, A. M., Mitchiner, J., & Pontecorvo, E. (2022). Hearing parents learning American Sign Language with their deaf children: A mixed-methods survey. Applied Linguistics Review, https://doi.org/10.1515/applirev-2021-0120
Lillo-Martin, D. C., Gale, E., & Chen Pichler, D. (2023). Family ASL: An early start to equitable education for deaf children. Topics in Early Childhood Special Education, 43(2), 156-166.
Lillo-Martin, D., & Henner, J. (2021). Acquisition of sign languages. Annual Review of Linguistics, 7, 395-419.
McKee, R., & Smiler, K. (2016). Family language policy for deaf children and the vitality of New Zealand Sign Language. In Family language policies in a multilingual world (pp. 40-65). Routledge.
De Meulder, M. (2018). ” So, why do you sign?” Deaf and hearing new signers, their motivation, and revitalisation policies for sign languages. Applied Linguistics Review.
Pontecorvo, E., Higgins, M., Mora, J., Lieberman, A. M., Pyers, J., & Caselli, N. K. (2023). Learning a sign language does not hinder acquisition of a spoken language. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 66(4), 1291-1308.
Rowley, K., Snoddon, K., & O’Neill, R. (2022). Supporting families and young deaf children with a bimodal bilingual approach. International Journal of Birth & Parent Education, 9(3).
Snoddon, K. (2019). L2/Ln parent sign language education. The Routledge Handbook of Sign Language Pedagogy, 293-306.
Snoddon, K. (2020). Teaching sign language to parents of deaf children in the name of the CEFR: Exploring tensions between plurilingual ideologies and ASL pedagogical ideologies. Sign Language Ideologies in Practice, 145-164.
Snoddon, K., & Madaparthi, K. (2023). Conceptualizing the role of mediation in an online American Sign Language teaching model for parents of deaf children. Deafness & Education International, 25(1), 4-20.