Viittomakieltä omaksuvien lasten kieliympäristö on hyvin moninainen. Lapsella on synnynnäinen valmius omaksua kielet, joita hänen ympäristössään käytetään, riippumatta kielten modaliteetista tai ympäristössä olevien kielten lukumäärästä. Yleisesti tällä hetkellä arvioidaan, että maailmassa on kaksi- ja monikielisiä lapsia yksikielisiin lapsiin verrattuna jopa enemmän. Viittomakieltä omaksuvan lapsen kieliympäristö muodostuu lähes aina kahdesta tai useammasta kielestä. VIKKE-hankkeen toteuttamassa kartoituksessa vuonna 2020 havaittiin, että viittomakieltä omaksuvista lapsista (n=147) yhteensä 58% kasvoi kaksikielisessä ja 42% monikielisessä kieliympäristössä (Kuvio 1).
Eli lapset omaksuivat ympäristöstään usein yhtä tai usemapaa puhuttua kieltä ja samanaikaisesti yhtä tai useampaa viittomakieltä. Kartoituksessa havaittiin myös, että vanhemmat kokivat lapsensa kaksi- ja monikielisyyden todella tärkeäksi. Viittomakieltä omaksuvien lasten välillä kieliympäristön piirteet vaihtelevat huomattavasti. Lapsen kieliympäristön piirteisiin vaikuttavat muun muassa lapsen ja hänen sisarustensa ja vanhempiensa vaihteleva kuulostatus, lapsen ympäristöstä eri kielistä satu syötöksen laatu ja määrä sekä lapsen mahdollisuus käyttää omaksumiaan kieliä erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa kotona ja kodin ulkopuolella. Tämän vuoksi on tärkeää, että viittomakieltä omaksuvan lasten kielen kehitystä tarkastellaan aina myös suhteessa siihen ympäristöön, jossa lapsi eri kieliä omaksuu.
Viittomakieltä omaksuvan lapsen kieliympäristön piirteisiin vaikuttaa myös viittomakielten vähemmistökieliasema puhuttuihin kieliin nähden. Kielten status ympäröivässä yhteisössä vaikuttaa usein esimerkiksi lapsen vähemmistökielestä saamaan syötökseen ja mahdollisuuksiin käyttää vähemmistökieltä eri tilanteissa enemmistökieliin verrattuna.
Kuvio 1. Viittomakieltä omaksuvien lasten kieliympristön kaksi- ja monikielisyys
Lapsi ei välttämättä saa yhtä paljon ja yhtä monipuolista syötöstä viittomakielestä kielen vähemmistöaseman vuoksi puhutuista kielistä saamaansa syötökseen verrattuna. Viittomakielen näkyvyys lapsen ympäristössä on usein myös vähäisempi puhuttuihin kieliin verrattuna. Kieliypäristön piirteiden ja kaksi- tai monikielisen lapsen kielten kehityksen välille ei ole pystytty tutkimusten kautta osoittaa selkeää ja kiistatonta syy-yhteyttä. Kehittyäkseen kieli kuitenkin tarvitsee syötöstä. Lapsi saattaa vähemmistökielestä kuitenkin tarvita määrällisesti jopa enemmän syötöstä ja ympäristöltä tietoisia toimia vähemmistökielen ikätasoisen kehityksen tukemiseksi ja turvaamiseksi samanaikaisesti lapsen muiden omaksumien kielten rinnalla. Pelkästään kaksi tai monikielinen ympäristö ei aina takaa lapsen kaksi- tai monikielisyyttä. Kehitystä voidaan kuitenkin tukea monin tavoin tarjoamalla lapselle monipuolista viittomakielistä syötöstä ja monipuolisia mahdollisuuksia käyttää viittomakieltä eri tilanteissa eri ihmisten kanssa. Monipuolisen kielen syötöksen ja kielen käytön myötä tuetaan lapsen kielitaidon karttumista. Erityisen tärkeää on, että lapsi pääse osalliseksi kieliyhteisöön ja kehitystä tuoetaan myös yhteisöstä käsin.
Viittomakieltä omaksuvien lasten kieliympäristön piirteisiin vaikuttavat:
- Viittomakielen vähemmistökieliasema
- Lapsen saama viittomakielisen syötöksen määrälliset ja laadulliset piirteet
- Lapsen mahdollisuus itse käyttää viittomakieltä kotona ja kodin ulkopuolella
Lue lisää
Allen, T. E. (2014). The deaf community as a “special linguistic demographic”: Diversity rather than disability as a framework for conducting research with individuals who are deaf. In E. Orfanidou, B. Woll & G. Morgan (Eds.), Research methods in sign languagestudies: A practical guide (pp. 21–40). Wiley-Blackwell
Chen Pichler, D., Reynolds, W., & Palmer, J.L. (2019). Multilingualism in signing communities. In S. Montanari & S. Quay, eds., Multidisciplinary Perspectives on Multilingualism: The Foundamentals. De Gruyter Mouton, pp. 175–202.
Gathercole, V. M., & Thomas, E. M. (2009).Bilingual first-language development: Dominant language takeover, threatened minority language take-up. Bilingualism: Language and Cognition, 12(2), 213–237.
Hanhikoski, C. (2020) Suomalaista viittomakietlä omaksuvien lasten kieliympäristön piirteet. Maisterintutkielma Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202012157111
Kanto, L. (2018). Kaksimodaalinen kaksikielisyys ja sen varhainen kehitys. In L. Nieminen, A. Yliherva, J. Alian, & S. Stolt (Eds.), Monimuotoinen monikielisyys: Puheen ja kielen tutkimuksen päivät Helsingissä 5.-.6.4.2018 (s. 92-101). Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja, 50. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys.
Kanto, L., Huttunen, K. & Laakso, M.L. (2013). Relationship between the linguistic environments and early bilingual language development of hearing children in Deaf-parented families. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 18(2), 242-260. https://doi.org/10.1093/deafed/ens071
Thordardottir, E. (2011).The relationship between bilingual exposure and vocabulary development. International Journal of Bilingualism, 15(4), 426–445.