Viittomakieltä omaksuva lapsi voi olla kuuro tai kuuleva, hänen vanhempansa voivat olla kuuroja tai kuulevia ja hänellä voi olla kuuroja ja kuulevia sisaruksia ja lähisukulaisia. Näin ollen kuulostatus ei määrittele sitä omaksuuko lapsi viittomakieltä tai käytetäänkö perheessä viittomakieltä. Viittomakielisessä yhteisössä on muihin kieliyhteisöihin verrattuna erityisiä piirteitä. Esimerkiksi viittomakielisellä yhteisöllä ei ole omaa maantieteellistä aluetta. Viittomakieltä käyttävät perheet sijoittuvat valtakunnallisesti eri alueille lähes sattumanvaraisesti. Lisäksi viittomakieli siirtyy harvoin sukupolvien ketjussa suoraan seuraavalle sukupolvelle, vaan viittomakielisen yhteisön jäsenillä on usein oma hyvin ainutlaatuinen polku viittomakieliseksi.
Kuuroista lapsista 95% syntyy kuuleville vanhemmille, joilla ei useinkaan ole kokemusta viittomakielestä tai viittomakielisestä yhteisöstä. Näin koko perheelle järjestetyn tuen merkitys viittomakielen oppimiseen ja lasten viittomakielen kehityksen tukemiseen on ensiarvoisen tärkeää. Kuurojen lasten kuulevista sisaruksista käytetään nimitystä SODA (Siblings of Deaf Adults). Kuurojen vanhempien lapsista 95% on puolestaan kuulevia. Heistä käytetään usein nimitystä KODA (Kids of Deaf Adults) tai CODA (Children of Deaf Adults).
KODA-lapset omaksuvat samanaikaisesti kieliympäristöstään sekä puhutun kielen että viittomakielen. KODA-lapsen kuuro vanhempi on usein sukunsa ainoa kuuro eikä näin useamman sukupolven välistä ketjua viittomakielen siirtymisessä esiinny. KODA-lasten kohdalla kuuron vanhemman ja lapsen välisen yhteisen sujuvan kielen turvaamiseksi viittomakielen ikätasoisen kehityksen turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vain 5% kuuroista lapsista syntyy kuuroille vanhemmille. Usein näissä tilanteissa suvusta löytyy muitakin viittomakieltä käyttäviä henkilöitä, jolloin tilanne on verrattavissa puhutuissa kieliyhteisöissä, kuten saamen tai ruotsin kielisissä perheissä, esiintyvään tilanteeseen, jossa lapsi syntyy osaksi kieliyhteisöä.
VIKKE-hankkeen kartoitukseen osallistui myös perheitä, joissa sekä vanhemmat että lapset olivat kuulevia. Tästä huolimatta nämäkin perheet käyttivät viittomakieltä ja nämä lapset omaksuivat viittomakieltä. Lähes puolet lapsista kasvoi kuitenkin monikielisessä kieliympäristössä, jossa lapset saivat kielellistä syötöstä ja tapasivat kodin ulkopuolella säännöllisesti vähintään kolmen eri kielen käyttäjiä. Lapsi saattoi omaksua yhtä tai useampaa puhuttua kieltä esimerkiksi suomen kieltä ja ruotsin kieltä sekä yhtä tai useampaa viittomakieltä kuten suomalaista viittomakieltä ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Joten tässäkin suhteessa viittomakieltä omaksuvat lapset ja viittomakieltä käyttävät perheet ovat hyvin moninaisia.
Tutustu allaolevien haastattelujen kautta viittomakieltä käyttävien perheiden moninaisuuteen, erilaisiin kielten käyttötapoihin ja ratkaisuihin perheiden arjessa sekä keinoihin lasten kaksi- ja monikielisyyden tukemisessa.
Viittomakielisellä yhteisöllä on muihin kieliyhteisöihin verrattuna erityisiä piirteitä.
Perheen viittomakielen käyttöä tai lapsen viittomakielen omakumista ei aina määrittele lapsen tai muiden perheenjäsenten kuulostatus.
Viittomakieltä käyttävät perheet ovat vähintään kaksikielisiä, mutta usein monikielisiä perheitä.
Tutustu viittomakieltä käyttäviin perheisiin!
Lue lisää
Allen, T. E. (2014). The deaf community as a “special linguistic demographic”: Diversity rather than disability as a framework for conducting research with individuals who are deaf. In E. Orfanidou, B. Woll & G. Morgan (Eds.), Research methods in sign languagestudies: A practical guide (pp. 21–40). Wiley-Blackwell
De Weerdt D., & De Weerdt, L. (2017).Little Leon signing and speaking. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 8.3.2017. Retrieved from http://www.kieliverkosto.fi/article/little-leonsigning-and-speaking/
Hanhikoski, C. (2020) Suomalaista viittomakietlä omaksuvien lasten kieliympäristön piirteet. Maisterintutkielma Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202012157111
Kanto, L. (2018). Kaksimodaalinen kaksikielisyys ja sen varhainen kehitys. L. Nieminen, A. Yliherva, J. Alian & S. Stolt (toim.), Monimuotoinen monikielisyys : Puheen ja kielen tutkimuksen päivät Helsingissä 5.-.6.4.2018 (s.92–101). Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja, 50. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys. Helsinki: Unigrafia. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60942/1/artikkelikanto.pdf
Kanto, L., Huttunen, K. & Laakso, M.L. (2013). Relationship between the linguistic environments and early bilingual language development of hearing children in Deaf-parented families. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 18(2), 242-260. https://doi.org/10.1093/deafed/ens071
Kanto, L., Laakso, M., & Huttunen, K. (2017).Use of code-mixing by young hearing children of deaf parents.Bilingualism: Language and Cognition, 20(5), 947–964.
Lanza, E., & Curdt-Christiansen, X.L. (2018).Multilingual families: aspirations and challenges. International Journal of Multilingualism, 15(3), 231–232
Pichler, D.C., Reynolds, W. & Palmer, J.L. (2019). Multilingualism in signing communities. Teoksessa S. Montanari & S. Quay (toim.) Multidisciplinary Perspectives on Multilingualism; The Fundamentals (s. 175-201). Walter de Gruyter.