Heta Pietarinen, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Ennen yliopisto-opintojani työskentelin koulussa toistakymmentä vuotta viittovien lasten kanssa. Noina vuosina ehdin tehdä töitä eskarista yläkouluun. Tein töitä aina viittovien oppilaiden kanssa, viittomisen vaihdellessa tukiviittomista viittomakieleen. Työvuosien aikana olin kaivannut palavasti ymmärrystä ja ymmärrystä viittovien lasten kielenkehityksestä.
Useaan otteeseen olisin kaivannut tietoa, jolla perustella oma näkemykseni tai halunnut vaatia faktoihin pohjautuvia perusteluja niiltä, joiden kanssa olin eri mieltä. Olisin halunnut osata selittää lapsille itselleen ja heidän vanhemmilleen miksi olemme huolissamme, tai miksi ei tarvitse olla huolissaan, mutta tuntui, että lähes aina perustelut olivat hataria, kokemukseen ja tunteeseen perustuvia. Oli vaikea uskottavasti argumentoida lääketieteen edustajien mielipiteitä vastaan, sillä olihan heidän taustallaan lukuisia vuosikymmeniä kestänyt laaja kansainvälinen tutkimustieto.
Kun sitten aloitin Jyväskylän yliopistossa maisteriopinnot ja päädyin Laura Kannon pitämälle lapsen kielenkehitystä käsittelevälle kurssille, jossa Laura kertoi Vikke-projektista, tiesin heti haluavani tehdä tutkimusta juuri tämän aiheen parissa.
Tein graduni Vikken parissa kerätyistä, 8-vuotiaiden viittoen kertomista tarinoista (Pietarinen 2021). Gradun valmistuttua tuntui siltä, että olen päässyt vasta raapaisemaan pintaa ja Vikken tarjotessa uskomattoman hienon mahdollisuuden perehtyä aiheeseen lisää, tuntui vain luonnolliselta jatkaa tutkimusta väitöskirjaksi.
Väitöskirjassani tutkin 4–11-vuotiaiden viittomia tarinoita. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan:
- tarinoiden rakenne ja sisältö, eli kuinka tarina etenee ja mitä lapsi tarinassaan kertoo
- viittomakielen tuotto, eli kuinka lapsi tuottaa viittomakielen kielioppirakenteen eri osia
- kieliympäristön piirteiden ja kerrontataitojen välinen yhteys, eli onko esimerkiksi sillä, kuinka montaa kieltä lapsen lähipiirissä käytetään tai osaako opettaja viittoa, vaikutusta lapsen kerrontataitoihin.
Tutkimukseni ensimmäinen osa on nyt valmis ja Lauran kanssa kirjoittamani artikkeli julkaistu (Pietarinen & Kanto 2024). Kahden muun osalta en vielä osaa tuloksia kertoa. Tässä kohtaa tiedän kuitenkin jo sen, että viittomakieltä omaksuvien lasten tuottamien tarinoiden rakenne ja sisältö kehittyvät aivan samaa tahtia kuin puhutuilla kielillä. Puhuttujen kielten parissa lasten kerrontataitoja on tutkittu paljon ja tuon tutkimuksen pohjalta tiedämme mitä taitoja voimme odottaa minkäkin ikäiseltä lapselta.
Kiitos jokaiselle lapselle ja vanhemmalle, jotka ovat tehneet tutkimukseni mahdolliseksi. Kaikki mahtavat lapset ja heidän huoltajansa, jotka osallistuivat Vikke -hankkeseen ja antoivat suostumuksensa aineiston tutkimuskäyttöön, kiitos teidän, meillä vähitellen on enemmän ja enemmän tutkimustietoa, jolla voimme ymmärtää ja tukea viittomakieltä omaksuvien lasten kielenkehitystä.
Lue lisää:
Pietarinen, H. (2021). Suomalaista viittomakieltä omaksuvien 8-vuotiaiden lasten kerrontataidot SVK-NARRATI menetelmällä arvioituna. Pro grau -tutkielma, Jyväskylän yliopiston kieli- ja vietintätieteenlaitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202105193013
Pietarinen, H., & Kanto, L. (2024). The macrostructure of narratives produced by children acquiring Finnish Sign Language. The Journal of Deaf Studies and Deaf Education, enae049. https://doi.org/10.1093/jdsade/enae049