Lasten viittomakielen omaksumisen tutkimus on kansainvälisestikin pieni, mutta kiistatta tärkeä tutkimusala. Aiheeseen liittyvää tutkimusta toteutetaan hyvin erilaisista aihepiireistä, teoreettisista viitekehyksistä sekä tieteenaloista käsin lopulta varsin pienen tutkijajoukon voimin. Yleisesti kielen omaksumisen tutkimus on oma monitieteinen tutkimusala.
Yksittäisen tutkijan omassa tutkimuksessaan hyödyntämään tieteenalaan ja teoreettiseen viitekehykseen vaikuttaa pitkälti se minkälaisessa akateemisessa ympäristössä hän sattuu toimimaan. Viittomakielen omaksumisen tutkimuksen kansainvälisesti keskeiset tieteenalat ovat kielitiede ja kasvatustiede, mutta usein myös psykologia, logopedia ja ajoittain lääketiede sekä näiden tieteenalojen monitieteinen yhdistäminen. Usein viittomakielen omaksumisen aihepiirin tutkija toimii akateemisessa ympäristössään yksin aiheen asiantuntijana ja tutkijana, vaikkakin muutamia useamman tutkijan tutkimusyksiköitä on vähitellen rakentunut eri maihin. Viittomakielen omaksumisen tutkimusalan selkeänä haasteena on kuitenkin tutkijoiden eristäytyminen toisistaan sekä pienen tutkimusalan osaamisen ja resurssien pirstaloituminen. Tämä haastaa tutkimuksen alan vaikuttavuutta, etenemistä sekä jatkuvuuden turvaamista. Viime vuosina olen myös hieman surullisena seurannut kehitystä, jossa oman tutkijauran alussa itselleni tärkeiden alan johtavien tutkijoiden eläköityessä viittomakielen omaksumisen tutkimuksen linja poistuu poistuvan tutkijan myötä kokonaan kyseisestä yksiköstä eikä siirry seuraavalla tutkijasukulpolvelle. Toki on myös totta, että uusia tutkijoita ja tutkimusyksiköitä syntyy edellisten poistuessa, mutta tutkimuksen jatkuvuuden ja pirstaloitumisen haastetta ne eivät poista. Viittomakielen omaksumisen alan tutkijoita yhdistävä konferenssi ICSLA (International Conference On Sign Language Acquisition) toteutettiin neljä kertaa vuosien 2013-2021 välillä, mutta sekin hiipui lopulta unohduksiin.
Muutama viittomakielen omaksumisen tutkija havahtui tilanteeseen ja kutsui kansainvälisen joukon alan tutkijoita lokakuussa 2024 Pariisiin. Tapaamisen tavoitteena oli rakentaa alan tutkijoita yhdistävä verkosto ja mahdollisesti käynnistää ICSLA konferenssi uudelleen. Tapaamisessa niin paikan päällä kuin etäyhteyden välityksellä oli yhteensä noin 40 tutkijaa eri maista. Eurooppa oli selkeästi yliedustettuna, mutta järjestäjät muistuttivat, ettei kyse ole suljetusta ryhmästä, vaan verkostoon ovat tervetulleita mukaan kaikki, jotka sen toiminnasta ovat kiinnostuneita. Tämän tapaamisen tavoitteena oli kokoontua jonkinlaisella joukolla yhteen vuosien tauon jälkeen ja käynnistää verkoston toimintaa.
Tapaamisessa jokainen maa loi muutaman minuutin esityksissä katsauksen toteutettuun viittomakielen omaksumisen tutkimukseen, sen tilanteeseen ja tulevaisuuden näkymiin. Katsauksen myötä sai kattavan käsityksen toisaalta meneillään olevasta tutkimuksesta, mutta myös tutkimuksellisista aukoista. Tällä hetkellä keskeisiä tutkimussuuntauksia olivat kielitaidon arviointiin, kaksi- ja monikielisyyteen, vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen, elemäisyyteen ja erilaisiin merkityksen välityksen keinoihin painottuvat tutkimukset. Lisäksi on meneillään useampia tutkimuksia siitä miten varhainen tai myöhäinen pääsy viittomakielen pariin vaikuttaa lapsen kehitykseen sekä minkälaista kielipolitiikkaa ja suunnittelua perheissä, koulutuksessa ja laajemmin yhteiskunnassa harjoitetaan. Yksi keskeinen teema oli myös viittomakielen opetukseen tarkoitettujen sovellusten, pelien ja materiaalien sekä opetuskäytänteiden kehittäminen. Katsauksen jälkeen itseä jopa hengästytti aiheiden, tieteenalojen ja teoreettisten lähestymistapojen laaja kirjo, vaikka tutkimusten teemoista yhtäläisyyksiä löytyi paljonkin. Viimeistään tässä kohtaa viittomakielen omaksumisen tutkimuksen laaja kirjo todellakin konkretisoitui. Jäin pohtimaan sitä, miten alan voimaa ehkä jopa heikentänyt moninaisuus voitaisi ja tulisi kääntää verkostossa alan voimavaraksi.
Itse tein katsauksen Suomessa toteutettuun ja parhaillaan toteutettavaan viittomakielen omaksumisen tutkimukseen. Oli ilo todeta, että viittomakielen omaksumisen tutkimus on meillä Suomessa selkeästi nouseva tutkimusala. VIKKE ja DeveLS -hankkeet ovat luoneet tärkeää tutkimusresurssia ja -infraa tutkimuksen toteuttamiseen.
Parhaillaan tutkimushankkeiden lisäksi on meneillään ainakin kaksi väitöstutkimusta ja viimeisen viiden vuoden sisällä aiheesta on toteutettu/parhaillaan toteutetaan yhteensä ainakin 11 maisterintutkielmaa. Keskeiset tieteenalat näissä tutkimuksissa ovat kielitiede ja kasvatustiede. Olin ainoa kutsuttu tutkija Pohjoismaista, joten mainitsin lyhyesti viittomakielen omaksumisen tutkimuksesta myös Pohjoismaiden näkökulmasta.
Itse toivoisin, että Suomessa tapahtunut viittomakielen omaksumisen tutkimuksen nousu näkyisi myös muissa Pohjoismaissa lähivuosina. Katsauksen jälkeen tutkimuksellisia aukkoja nostettiin esiin useita, joista monet ovat olleet omissakin pohdinnoissa keskeisesti mukana. Tähän mennessä ei ole juurikaan tehty tutkimusta siitä, miltä kielen omaksuminen näyttää ja etenee tilanteessa, jossa lapsi omaksuu pääsääntöisesti tukiviittomia tai viitottua puhetta. Tätä olen itse pohtinut myös paljon ja tuonut esiin erilaisissa luennoissa ja puheenvuoroissa. Viittomakielen omaksuminen erilaisissa tilanteissa nousi myös keskustelussa esiin. Viittomakielen omaksumisen tutkimus on painottunut pääsääntöisesti vain lapsiin, joten nuoriin kohdistuvaa tutkimusta on tehty kovin vähän. Tutkimusta tarvittaisiin erityisesti tilanteesta, jossa viittomakielen opiskelu käynnistyy vasta teini-iässä.
Lisäksi maahanmuuttotaustaisten perheiden tilanteet puhuttavat monissa maissa ja tästä olemme Suomessakin erilaisissa työryhmissä keskustelleet. Aihe kaipaisi kipeästi lisää tutkimusta. Kuurot lapset, joilla on jotain muuta kehityksellistä pulmaa ovat myös varsin vähän edustettu tutkimusaihe, jonka myötä myös tarve viittomakieliselle kielelliselle kuntoutukselle nousi keskustelussa esiin.
Tästä aiheesta olen keskustellut useiden opettajien ja puheterapeuttien kanssa, miten näiden lasten kuntoutuksen ja opetuksen polkua pystyisi parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan. Viittomakielen perheopetuksen toteutus ja sen erityislaatuisuus on jäänyt myös tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tätä aihetta olemme pienimuotoisesti tarkastelleet VIKKE-hankkeessa toteutetun viittomakielen perheopetuskokeilun myötä. Aineisto on nyt analyysivaiheessa ja toivottavasti ensi vuonna meillä on jo tästä tarkempia tuloksia.
Itselleni tärkeintä antia matkassa oli ylipäätään kohdata viittomakielen omaksumisen tutkijoita saman pöydän ääressä ja huomata, että Suomessa tehtävä tutkimus on todellakin nousussa ja ennen kaikkea kansainvälisestikin tarkasteltuna tutkimuksen aallonharjalla. Jatkossa on tärkeää entisestään kehittää kansainvälistä yhteistyötä ja monitieteistä tutkimusta uusia tutkimuksellisia avauksia innovoiden. Hajanaisen ja pirstaleiden joukon tuominen saman pöydän ääreen ja yhdistäminen verkostoksi ei ole mitenkään helppoa. Aika näyttää miten verkoston toiminta lähtee käyntiin. Verkoston seuraavat askeleet ovat kuitenkin suunniteltu ja seuraava tapaaminen ICED (International Congress on the Education of the Deaf) konferenssin yhteydessä Roomassa heinäkuussa 2025 sovittu. Tästä on hyvä jatkaa työtä eteenpäin.
Laura Kanto, akatemiatutkija