Viittomakielessä viittoja voi rakentaa tarinaa ja erilaisten asioiden ilmaisua kertojan näkökulmasta, jossa teksti rakentuu leksikaalis-kieliopillisten yksiköiden kuten kiinteiden viittomien, kuvailevien viittomien ja erilaisten spatiaalisten elementtien varaan. Konstruoitu toiminta (Constructed Action, CA) on puolestaan tekstilaji ja vaihtoehtoinen osa viittomakielistä ilmaisua ja kielen rakennetta. CA viittaa tilanteisiin, jossa viittoja näyttelee ja esittää tarinan hahmon tunteita, ajatuksia, toimintoja ja sanomisia. CA:ta ilmaistaan esimerkiksi katseen, ilmeiden, pään ja kehon liikkeiden avulla (esim. Cormier ym. 2015, Jantunen 2017, Hodge & Cormier 2019).
Esimerkkejä konstruoidusta toiminnasta
Videolla viittoja esimerkiksi ilmaisee katseen, kasvojen ilmeiden, pään, kehon ja käsien liikkeiden avulla kuinka rauhallisesti ja tyytyväisesti tyttö kävelee polulla ja kuinka perhonen lämmittelee auringossa kuin olemalla kyseinen tyttö tai perhonen. Viittoja ilmaisee myös esimerkiksi tytön pettymystä, kun perhonen pääsi karkuun katsoen myös perhosen suuntaan. Viittoja ilmaisee myös noidan perspektiivistä noidan pelkoa, kun loitsukeitto kasvatti hänelle korvat. Näin myös CA:n avulla viittoja voi ilmaista tekijää ja tekemisen kohdetta katseen, ilmeiden ja kehon asentojen ja liikkeiden avulla hyödyntämällä samanaikaisesti myös viittomakielen kuvailevien viittomien ja spatiaalisten suhteiden rakenteita.
Konstruoitu toiminta jatkumona
Viittoja voi vaihdella sitä kuinka vahvasti elemäisyyttä ja esittämistä eli CA:ta ilmauksissaan käyttää ja hyödyntää. Tätä on pyritty kuvaamaan jatkumolla, jossa se kuinka vahvasti viittoja ottaa hahmon perspektiivin ja hyödyntää ilmauksissaan esittäviä elemäisiä kielen elementtejä vaihtelee asteittain. Viittoja voi hyödyntää CA:ta viittomakielisissä ilmauksissa eri asteisesti katsetta, sen suuntaa, ilmeitä, pään ja kehon liikkeitä eli eri artikulaattoreita hyödyntäen. Videolla viittoja kertoo tarinaa neutraalissa kertojan perspektiivissä (1), jossa elemäisiä, esittäviä CA:n elementtejä ei esiinny. Näin viittoja kertoo tarinaa leksikaalis-kieliopillisia elementtejä hyödyntäen. Toisaalta viittoja voi lisätä muutamia elemäisiä ja esittäviä CA:n elementtejä ilmaisuun ja ilmaista esimerkiksi perhosen lentoa ja lentorataa (2). Viittoja voi ottaa vieläkin vahvemmin tarinassa hahmon perspektiivin ja ilmaista itse tytön toimintaa, tunnetta ja ajattelua tilanteessa, jossa tyttö havaitsee perhosen ja tuottaa osoittavan viittoman KATSOA perhosen suuntaan (3). Tarinassa viittoja hyödyntää myös vahvaa CA:ta esittämällä vahvasti hahmon toimintaa, tunnetta ja ajattelua kuin olemalla itse kyseinen lintu tai perhonen (4).
Videoesimerkkejä konstruoidun toiminnan jatkumosta
Kyseessä on jatkumo, jossa jo vahvasti vakiintuneiden, yhteisesti sovittujen kielellisten elementtien ja toisaalta vahvemmin esittävien elemäisten kielen elementtien korostuminen ilmauksissa vaihtelee asteittain. Suomalaisessa viittomakielessä on havaittu selkeää vaihtelua siinä, miten paljon ja kuinka vahva-asteista CA:ta aikuiset käyttävät kerronnassaan (Jantunen, 2017).
Tämän lisäksi viittoja voi muokata ilmaustaan siten, että tuo ilmaukseen lisätietoa asian ajallisesta kestosta tai tavasta, jolla toiminta toteutettiin. Näin viittoja voi tuoda esimerkiksi viittoman liikettä muuttamalla viittomaan tai koko ilmaukseen lisätietoa. Viittoja voi ajalliseen kestoon viitatessaan muuttaa esimerkiksi viittoman liikkeen nopeutta tai toistaa liike useampaan kertaan ilmaisemaan tekemisen vauhtia, ajallista kestoa tai sen toisteisuutta. Näin viittoja voi korostaa ilmauksessaan tapaa, jolla perhonen lentää tai noita maistaa keittoa.
Lasten konstruoidun toiminnan omakuminen ja kehitys
Viittomakielisten lasten CA:n käytöstä ja kehityksestä on vielä hyvin vähän tietoa. Alustavan tutkimuksen havainnot kuitenkin osoittavat, että lapset näyttävät tuottavan tarinan kerronnassa CA:ta vähemmän kuin aikuiset. Varhaisemmassa kehityksen vaiheessa lapsi saattaa kerronnassaan käyttää CA:ta, mutta eri hahmojen merkitseminen ja esitettävän hahmon vaihtuminen ei tapahdu välttämättä vielä selkeästi. Tämän vuoksi vuorovaikutuskumppanin voi olla vaikea saada selkeää käsitystä siitä, kenestä tarinan hahmosta lapsi kulloinkin kertoo. CA:ssa erityisenä haasteena lapsilla saattaa olla CA:n edellyttämien eri kehon osien kuten ilmeiden, kehon, käsien ja pään liikkeiden yhtäaikainen koordinointi.
Lisäksi toisen henkilön näkökulman ymmärtäminen ja siten hänen toimintojen, ajatusten, tunteiden ja sanomisten esittämisen taito edellyttää lapselta kykyä ymmärtää toisen henkilön näkökulmaa (mielen teoria) ja kielen käytön pragmaattisia taitoja. Nämä taidot kehittyvät lapsilla asteittain vielä kouluiässäkin. Lisäksi haasteena voi olla muun leksikaalisen aineksen esimerkiksi kiinteiden ja kuvailevien viittomien yhdistäminen CA:ssa. Kerronnassaan lapsi saattaa myös turvautua kertomaan samankaltaisten yksinkertaisempien CA:n toimintojen kautta tarinassa useampaa eri henkilöä, mikä myös heikentää tarinan ymmärrettävyyttä ja eri hahmojen viittaussuhteiden selkeyttä. Aihe kaipaa kuitenkin lisätutkimusta.
Lue lisää
Ferrara, L. & Halvorsen, R. (2015). Depicting and describing meanings with iconic signs in Norwegian Sign Language. Gesture 16(3) s. 371-395.
Hoffren, N. (2019). Kuvailevien viittomien ja konstruoidun toiminnan yhteispeli. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kielten laitos.
Jantunen, T. (2017). Constructed Action, the Clause and the Nature on Syntax in Finnish Sign Language. Open Linguistics 3(1) s. 65-85.
Jantunen, T. (2018). Viittomakielet hybridisysteemeinä -hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakieliä. ‒Puhe ja kieli 38(3) s. 109-126.
Johnston, T. & Ferrara, L. (2012). Lexicalization in signed languages: When is not an idiom an idiom. Selected Papers from UK-CLA Meetings, Vol.1 s. 229-248.
Keränen, J. (2017). Käsiotteen ja viittomakielisen käsimuodon ikonisuus kognitiivis-semioottisesta näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston kielten laitos.
Morgan, G. (2005) The development of narrative in British Sign Language. ‒ Schick, Brenda, Marschark, Mark & Spencer, Patricia Elizabeth (toim.), Advances in the Sign-Language Development of Deaf Children s. 315-343.
Morgan, G, Herman, R & Woll, B. (2002) The development of complex verb constructions in British Sign Language. ‒Journal of Child Language 29(3) s.655-675.
Puupponen, A., Kanto, L., Wainio, T., & Jantunen, T. (2022). Variation in the use of constructed action according to discourse type and age in Finnish Sign Language. Language & Communication, 83, 16-35.
Takkinen, R. (2010) Kuvailevien viittomien leksikaalinen ja morfologisgesturaalinen kuvaus: kielenopetuksen näkökulma. ‒Jantunen, Tommi (toim.), Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon s.99-113. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, soveltavan kielentutkimuksen keskus.
Takkinen, R. (2008). The Acquisition of Finnish Sign Language. Klippi, A & Launonen, K (toim.), Research in Logopedics -Speech and Language Therapy in Finland s.175-205. Clevedon: Multilingual Matters cop.
Takkinen, R. (2008). Kuvailevat verbit suomalaisessa viittomakielessä. Puhe ja kieli 28(1) s.17-40.