Spatiaaliset suhteet, osoitukset ja osoittavat verbaalit

Viittomakielen spatiaalisten elementtien avulla voidaan ilmaista kohteiden sijaintia, liikkeen suuntaa sekä tekijää ja tekemisen kohdetta. Viittoja voi luoda asioille tai asiakokonaisuuksille omia paikkoja viittomatilassa, kuten videolla oleva kukkaniitty on viittojan oikealla puolella, linnun pesä korkealla puussa ja talo viittojasta kauempana vasemmalla. Viittoja osoittaa, sijoittaa viittomia sekä suuntaa kehon orientaatiota näihin asioihin ja asiakokonaisuuksiin viitatessaan, kuten perhosen laskeutuessa kukkaan ja lentäessä poispäin kukkaniitystä. Näin myös osoituksia viittomakielessä hyödynnetään runsaasti. Osoittavat verbaalit (esim. ANTAA tai KATSOA) ilmaisevat viittoman suunnan avulla tekijän ja tekemisen kohteen. Videolla viittoja ilmaisee KATSOA viittoman suunnan avulla, että tyttö katsoo kohti perhosta.

Osoitukset ja osoittavat verbaalit

Tarinassa osoitusten avulla ilmaistiin esimerkiksi talon ja linnun pesän sijaintia. Tarinassa osoittavilla verbaaleilla ilmaistiin puolestaan perhosen lentoradan suuntaa sekä tekijää ja tekemisen kohdetta, kun tyttö katsoi perhosta ja yritti ottaa sitä kiinni.

Viittomien ja kehon sijainti, suunta ja orientaatio viittomatilassa

Tarinassa viittoja ilmaisi viittomatilaa hyödyntäen esimerkiksi maaston, polun, kukkien ja puun sijaintia. Viittoja ilmaisee maaston olevan laaja ja kumpuileva, jossa keskellä kulkee mutkitteleva polku. Kukkaniityn viittoja sijoittaa viittomatilassa oikealle. Orava puolestaan kiipeää korkealle puuhun, jonka viittoja sijoittaa viittomatilassa vasemmalle. Näitä ilmaistessaan myös viittojan kehon suunta muuttuu. Laivan viittoja sijoittaa vasemmalle puolelle laiturin taakse. Näin viittoja rakentaa viittomatilaan asioita ja asiayhteyksiä, joihin voidaan viitata sijoittamalla viittomia, katsetta ja kehon suuntaa näihin paikkoihin viittomatilassa.

Osoitukset, spatiaaliset suhteet ja osoittavat verbaalit viittomakieltä omaksuvan lapsen kielen kehtyksessä

Osoitukset ovat tärkeä osa viittomakielistä vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Viittomakieltä käyttävät vanhemmat tuottavat varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa selvästi enemmän osoituksia kuin pelkästään puhuttua kieltä käyttävät vanhemmat. Tämän vuoksi viittomakieltä omaksuvat lapset tuottavat puolestaan selvästi enemmän osoituksia jo hyvin varhaisessa kielen kehityksen vaiheessa kuin pelkästään puhuttua kieltä omaksuvat lapset. Viittomakielen spatiaalisten suhteiden ja osoittavat verbaalien omaksuminen on monimutkaisempi prosessi ja vie lapsilta usein aikaa ja kehitys jatkuu pitkälle kouluikään.

Osoittavat verbaalit ilmaantuvat ensimmäisen kerran noin 3 -vuoden iässä, mutta lapsi tuottaa osoittavia viittomia (esim. ANTAA) vain läsnäolevista kohteista ja usein joko itsestä poispäin tai itseään kohti. Tilanteen ulkopuolisista asioista lapsi alkaa tuottaa osoittavia verbaaleita n. 4–5 -vuoden iässä. (Becker, 2009; Haug, 2012; Herman ym., 2004).

Viittomakielisten lasten kerronnassa henkilöiden viittaussuhteet luodaan toisaalta kiinteiden viittomien (TYTTÖ, POIKA), tilankäytön ja kehon liikkeiden sekä konstruoidun toiminnan (engl. Constructed Action, CA) avulla. Kerrontataitojen alkuvaiheessa 4–6 -vuotiailla lapsilla viittaussuhteiden systemaattinen käyttö on vielä kehittymässä ja lasten on vielä haasteellista säilyttää viittaussuhteet kerronnassa henkilöiden välillä tarkkoina ja loogisina. Näin keskustelukumppanin voi olla vielä vaikea joka hetki tietää, keneen lapsi kulloinkin viittaa. Vanhemmilla lapsilla spatiaalisten suhteiden taidot ilmausten sidostamisessa ja viittaussuhteiden tuottamisessa vakiintuvat vähitellen siten, että 11-vuotiailla lapsilla rakenteet ovat lähes vakiintuneet. (Becker, 2009; Herman ym., 2004; 2014). 

Lue lisää

Becker, C. (2009). Narrative competence of deaf children in German Sign Language. Sign Language & Linguistics 12(2) s. 113-160.

Haug, T. (2012). A review of sign language acquisition studies as the basis for informed decisions for sign language test adaptation: The case of the German Sign Language Receptive Skills Test. Sign Language & Linguistics15(2), 213-239.

Morgan, G. (2005) The development of narrative in British Sign Language. Schick, Brenda, Marschark, Mark & Spencer, Patricia Elizabeth (toim.), Advances in the Sign-Language Development of Deaf Children s. 315-343.

Morgan, G, Herman, R & Woll, B. (2002) The development of complex verb constructions in British Sign Language. Journal of Child Language 29(3) s.655-675.

Skip to content