Tätä me monet vanhemmat pohdiskelemme. Tässä blogitekstissä tuon esiin asioita, joita jokainen vanhempi voi tehdä lapsen viittomakielen kehityksen tukemiseksi.
Motivoi. Oma halu ja motivaatio on kaiken oppimisen perusta niin lapsilla kuin aikuisillakin. Tämän vuoksi motivaatiota on tärkeä vaalia.
Motivaatiota ruokkivat kokemukset siitä, että onnistun, osaan ja opin. Tämän vuoksi on olennaista, että viittomakieli tuottaa lapselle ja vanhemmalle ennen kaikkea iloa ja hauskuutta yhdessä. Mitä heikompi lapsen viittomakielen taito on, sitä enemmän lapsi tarvitsee innostamista, kannustusta ja tukea vanhemmalta.
Keskustele. Pienenkin lapsen kanssa pystyy keskustelemaan, siitä miksi viittomakieli on perheen kielenä, miksi sitä harjoitellaan, mitä se perheelle ja lapselle antaa ja miten lapsi itse viittomakielen kokee. Lapsen kanssa voi esimerkiksi keskustella, miten hienoa on, että lapsella on näin monta kieltä, jotka kaikki ovat hänen omia ja joissa kaikissa hänellä on paljon taitoja. Jos motivaatio on hukassa tai lapsi kokee viittomakieltä kohtaan epävarmuutta tai jopa negatiivisia tunteita, näistäkin asioista on tärkeää lapsen kanssa keskustella. Yhdessä lapsi ja vanhempi voivat helpostikin löytää ideoita, miten viittomakielen käyttöä ja oppimista perheessä voidaan tukea. Keskustelussa voidaan yhdessä myös löytää lapsen erilaisille tunteille selityksiä, joita voidaan yhdessä käsitellä ja purkaa. Jo se, että lapsi kokee viittomakielen heikommaksi kieleksi voi aiheuttaa epävarmuutta viittomakielen käytöstä. Arjessa voidaan myös pohtia, onko jokin määrätty hetki tai tilanne lapsen mielestä sopiva yhteisten viittomakielisten hetkien luomiselle.
Ole esimerkkinä. Jokaiselle viittomakieltä omaksuvalle lapselle juuri se oma vanhempi on tärkein viittomakielisen syötöksen tarjoaja. Onkin hyvä, että vanhempi tarkkailee omaa viittomakielen käyttöä. Tässä lopulta ratkaisevaa ei ole vanhemman oma kuulostatus tai viittomakielen taito. Ratkaisevaa on vanhemman oma asenne viittomakieltä, perheen viittomakielen käyttöä ja lapsen viittomakielen kehitystä kohtaan ja ennen kaikkea vanhemman oma rohkeus viittomakielen käyttöön erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan siihen, miten lapsi viittomakielen omaksumisen ja kehityksen itse kokee ja itse asennoituu viittomakieltä kohtaan.
Luo rutiinit. Rutiinit alkavat pienistä askelista, joita toistetaan riittävän monta kertaa. Toistot puolestaan ovat tehokas tapa omaksua ja oppia asioita. Vanhemman on hyvä pysähtyä pohtimaan, miten viittomakieli nivoutuu perheen arkeen ja vanhemman ja lapsen välisiin vuorovaikutuksen hetkiin mahdollisimman vaivattomasti ja luontevasti.
Perhearki voi olla hyvinkin kuormittavaa. Mikäli viittomakielestä, sen harjoittelusta, oppimisesta ja ylläpitämisestä tulee lapselle tai vanhemmalle paineita, kuormittaa se koko perhettä vain entisestään.
Toistot ja rutiinit auttavat viittomakielisten hetkien ja viittomakielisen monipuolisen keskustelun ylläpitämistä. Näin vanhempi voi pysähtyä pohtimaan miten monipuolisesti erilaisissa tilanteissa viittomakieli perheessä on käytössä ja miten viittomakielisiä hetkiä perheessä voisi lisätä. Vanhemman on syytä pohtia, mitkä hetket juuri omassa perheessä ovat viittomakielelle otollisimmat.
Mikäli viittomakieli on perheelle vasta hyvin uusi asia tai se on jäänyt perhearjessa vähän unholaan, tavoitteeksi voidaan asettaa, että viittomakieltä käytetään aina jossain tietyssä arjen hetkessä ja vähitellen näitä hetkiä ja tilanteita lisätään ja laajennetaan. Mikäli viittomakieli on ollut perheen kielenä pidempään, niin vanhempi voi pohtia miten vielä rikastuttaa omaa kielen käyttöään, rikastuttaa lapsen mahdollisuuksia käyttää viittomakieltä ja samalla rikastuttaa lapsen viittomakielen taitoa.
Asioiden oppimista ja omaksumista tehostaa, kun niitä toistetaan toiminnallisesti. Lapsi ja vanhempi voi miettiä hetkiä, jolloin ollaan yhdessä ja tehdään erilaisia asioita. Niihin viittomakielen mukaan ottaminen voikin olla ratkaiseva tekijä, mikäli viittomakielen harjoittelun äärelle konkreettisesti asettuminen ja tehtävien tekeminen ei lapselle ole motivoivaa tai mielekästä. Toiminnallisia hetkiä voi olla yhdessä tavallisen arjen askareiden tekeminen viittomakieltä yhdessä käyttäen tai yhdessä leikkiminen, ulkoilu tai harrastus. Tärkeää on, että viittomakielestä tulee koko perheen yhteinen juttu ja viittomakieli tulee osaksi koko perheen yhteisiä juttuja.
Niin, miten sitten innostaa lapsi viittomakielestä? Leiki ja hassuttele viittomakielellä yhdessä lapsen kanssa ja ota viittomakieli mukaan asioihin ja tilanteisiin, joista lapsi itse on kiinnostunut. On tärkeää, että viittomakielen omaksuminen ja oppiminen on koko perheen yhteinen asia. Ei vain juttu, jota vaivalloisesti tehdään kerran viikossa. Näin viittomakielestä kasvaa osa perheen tavallista arkea, lapsen moninaista kielitaitoa ja lopulta palanen minuutta ja kielellistä identiteettiä.
Laura Kanto