Viittomakieltä omaksuvan lapsen polku perheestä perusopetukseen

Tapaamiseen osallistui eri alojen ammattilaisia, jotka työskentelevät viittomakieltä omaksuvien lasten parissa. Siellä pohdimme yhdessä, millainen on viittomakieltä omaksuvan lapsen polku perheestä perusopetukseen. Emme yksilöineet tapausta sen tarkemmin, koska keskustelun tavoitteena oli löytää suurempia kokonaisuuksia, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista viittomakieltä omaksuvaa lasta. Jokainen viittomakieltä omaksuva lapsi on oma yksilönsä, eivätkä kenenkään polut ja ratkaisut esimerkiksi kuntoutuksen, perheopetuksen, varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen osalta ole täysin vastaavanlaisia. Keskusteluissa pyrimme huomioimaan tärkeät nivelvaiheet, kun siirrytään kuntoutuksesta ja perheopetuksesta varhaiskasvatukseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.

Kuntoutus ja viittomakielen perheopetus

Viittomakielen perheopetuksen parissa ja kuntoutuksen taholla työskentelevien ammattilaisten keskustelussa painotettiin, että viittomakieltä omaksuvan lapsen perhe tarvitsee alkuvaiheessa kattavaa ensitietoa ja varhaista tukea. On tärkeää, että ensitieto ja varhainen tuki perustuu perheiden omien tarpeiden mukaisesti. Ryhmä painotti, että tämä sisältää myös sensitiivisen kohtaamisen, jolloin otetaan huomioon perheiden erilaiset taustat ja heidän käytettävissään olevat voimavarat. Tämän hetkisenä haasteena todettiin, että perheiden saamat tiedot koostuvat pienistä puroista ja usein uusi saatu tieto on saattanut olla ristiriidassa aiemmin saadun tiedon kanssa. Kattava ensitietopaketin on sisällettävä tietoa esimerkiksi kuulon kuntoutuksen lisäksi myös viittomakielestä, viittomakielen opetuksesta ja tulkkauksesta. Asiantuntijoina meillä on myös vastuu ohjata perheet ottamaan yhteyttä tahoihin, jotka osaavat kertoa halutusta asiasta enemmän. 

Kukaan asiantuntija ei pysty hallitsemaan sitä valtavaa sisältöä ja kokonaisuutta, joita viittomakieltä omaksuvien lasten perheet kohtaavat polullaan. Tämän vuoksi moniammatillinen ja monialainen yhteistyötä tulisi nostaa entistä vahvemmin esiin ja kehittää yhteistyön toimintatapoja ja -malleja. Yhteistyön ollessa toimiva, se helpottaa myös perheiden taakkaa, sillä heidän ei tarvitse itse etsiä kaikkea uutta tietoa. Lisäksi saatu tieto ei olisi yksipuolista. Moniammatillisen yhteistyön olisi katettava niin järjestöt, terveydenhuollon asiantuntijat kuin kasvatusalan ammattilaisetkin. Kuntoutuksessa on huomioitava viittomakieltä omaksuvien lasten kaksikielisyys ja sen tukeminen eri tavoin. Tämä sisältää myös viittomakielen perheopetuksen käynnistämisen mahdollisimman varhain lapsen kuntoutuksen polulla niille perheille, jotka sitä haluavat vastaanottaa. Lasten viittomakielen kehityksen arvioiminen, seuraaminen ja dokumentointi ei saa unohtaa. Näiden avulla voidaan perustella mm. viittomakielen opetuksen tarve ja tärkeys tässä ja myös seuraavissa nivelvaiheissa. Alueelliset erot ovat tällä hetkellä moninaiset, ja näitä olisi tulevaisuudessa erityisen tärkeä yhdenmukaistaa. Ei voi olla niin, että esimerkiksi toisessa kunnassa perheet saavat viittomakielen opetusta vuosia, ja toisessa taas opetusta ei saa lainkaan.

Varhaiskasvatus

Tämä helpottaisi lapsen varhaiskasvatuksen ympäristön, tarvittavan henkilökunnan, ryhmän ja muiden ratkaisujen sekä tarpeiden suunnittelua ja toteutusta. Olisi tärkeä kartoittaa, löytyisikö alueelta mahdollisesti muita viittomakieltä omaksuvia lapsia, jotka voitaisiin siirtää samaan ryhmään. Lisäksi olisi hyvä selvittää mahdollisuus rekrytoida viittomakielinen tai viittomakielen taitoinen ohjaajaa. Tällä hetkellä usea viittomakielentaitoinen ohjaaja työskentelee varhaiskasvatuksessa, jossa ei ole lainkaan viittomakieltä omaksuvia lapsia. Samaan aikaan saman kunnan toisessa varhaiskasvatuksen toimipaikassa saattaa olla viittomakieltä omaksuva lapsi. Ei ole viittomakieltä omaksuvien lastenkaan etu käydä varhaiskasvatusta ympäristössä, jossa on ainoa viittomakieltä käyttävä. Ratkaisuja on löydettävä, jotta jatkossa saataisiin ammattilaiset ja saman kunnan alueella olevat viittomakieltä omaksuvat lapset yhteen.

Varhaiskasvatuksessa on huolehdittava siitä, että viittomakieltä omaksuville lapsille tarjotaan viittomakielen opetusta. Lisäksi lapsen viittomakielen kehitystä täytyy seurata ja arvioida. Näiden dokumentointi on tärkeää seuraavassa nivelvaiheessa, kun lapsi on siirtymässä esiopetuksen ja sitten perusopetuksen pariin.

Perusopetus

Toinen mahdollisuus on viittomakielen tulkkaus, mutta sen toteutumisesta täytyy huolehtia, eli tulkkaus ei saisi jäädä koskettamaan ainoastaan oppitunteja. Kaveri- ja ystävyyssuhteiden luomiseksi myös esimerkiksi välitunnit ovat lapsille tärkeitä hetkiä. Opettajan asenteella ja toiminnalla on suuri vaikutus ryhmän muiden lasten suhtautumiseen viittomakieltä kohtaan. Viittomakielestä on tärkeä tehdä koko ryhmän juttu ja näin muuttaa usein pidetty erityisyys, koko ryhmän ja arjen voimavaraksi. 

Keskustelussa korostettiin myös, että perheopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa jatkunut lasten viittomakielen opetuksen järjestäminen pitäisi varmistaa perusopetuksessa. Nykyisin tämä voidaan toteuttaa myös etäopetuksen kautta, vaikka se ei välttämättä paras mahdollinen ratkaisu ole. Joissain kunnissa on ollut käytössä viittomakielen tuntiopettaja. Perusopetuksen yhteydessä on myös edelleen tarve seurata viittomakielen kehitystä ja toteuttaa viittomakielen arviointia ja arvioinnin dokumentointia. Tämä tarjoaa tärkeää tietoa lapsen viittomakielen kehityksen ja oppimisen etenemisestä. Tietoa hyödyntämällä pystytään kohdentamaan lapsen opetusta ja mahdollisesti tarvittavaa tukea juuri oikealla tavalla oikea-aikaisesti. Näin ollen lapsen kehitystä kohti kaksikielisyyttä osataan tukea kuntoutuksen, perheopetuksen, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kaikissa eri vaiheissa.

Loppusanat

Yhteistyö kuntoutuksen, perheopetuksen, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja perheiden kanssa on lasten kannalta tärkeää. Tietoisuus viittomakieltä omaksuvien lasten oikeuksista ei aina ole kaikille osapuolille selvää. Ajoittain ammattilaisten täytyy toimia lasten äänenä ja huolehtia heidän oikeuksiensa toteutumisesta kuntoutuksen, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen puolella ja niiden ulkopuolellakin. 

Viittomakielisten nuorten ja lasten linkittymistä viittomakieliseen yhteisöön kannattaa myös huomioida eri vaiheissa. Lapset saavat näiden kautta vertaistukea ikätovereistaan ja pääsevät käyttämään viittomakieltä erilaisissa ympäristöissä. Perheiden, kuntoutuksen, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ulkopuolella on useita viittomakielisiä tapahtumia, kuten leirejä, kursseja tai harrastuksia, joihin lapsi voisi kiinnostuksensa ja mahdollisuuksiensa mukaan osallistua. Meidän ammattilaisten on tärkeä tietää näistä mahdollisuuksista ja välittää tietoa eteenpäin lapsille sekä perheille.

Lopuksi voimme todeta, että on ollut hienoa nähdä yhteisen keskustelumme ja pohdintamme syventyminen yhteisissä tapaamisissamme. Tätä ovat edesauttaneet ammattilaisten kerryttämä ammatillinen asiantuntijuus, mutta myös se, että olemme tulleet ihmisinä toisillemme tutuiksi. Yhteiset tapaamisemme ovat ulottuneet myös koulutuksiin, kollegiaaliseen yhteistyöhön tai muihin kohtaamisiin. Vuoden 2023 alkaessa on hyvä toivoa, että jatkamme tätä voimaannuttavaa yhteistyötä myös tulevina vuosina.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta!