Viittomakieli tekee kielen näkyväksi, kosketettavaksi ja jopa maistettavaksi, kuten videolla Varhainen viittomakielinen vuorovaikutus 6kk kuuden kuukauden ikäinen vauva yrittää videon kohdassa 4:19 maistaa hänen isänsä tuottamaa ISÄ viittomaa. Kehollisuus on tiiviisti yhteydessä kieleemme ja kognitioomme. Viittomakielisessä vuorovaikutuksessa kehollinen läsnäolo saa kuitenkin merkityksellisen ulottuvuuden. Viittomakieliset ilmaukset tuotetaan muun muassa pään, kehon ja käsien liikkeitä, kasvojen ilmeitä sekä katseen suuntaamista hyödyntäen ja ajallisesti yhteen sovittaen siten, että ilmauksen vastaanottaja voi ne nähdä ja tuntea.
Varhaisimmassa kielen kehityksen vaiheessa viittomakieltä käyttävä vanhempi kannattelee vauvan kanssa käytyä vuorovaikutusta houkutellen, ohjaten ja opastaen vauvaa mukaan vuorovaikutukseen sekä ylläpitäen vuorovaikutuksen hetkiä vauvan kanssa (Brooks, Singleton & Meltzoff, 2020; Harris, 2001; Lieberman, Hatrak & Mayberry, 2014). Vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa merkitykselliseen rooliin korostuvat kosketus, katse, osoitukset sekä toisen kehollisten ilmausten, liikkeiden ja suunnan seuraaminen. Sekä lapsi että vanhempi seuraavat mihin toinen osoittaa ja katsoo, miten ilmehtii ja ylipäätään fyysisesti sijoittuu vuorovaikutushetkessä. Vauvat tulevat näistä viittomakielisen vuorovaikutuksen elementeistä hyvin aikaisin tietoiseksi (Liberman ym., 2014). Tämänkaltainen intensiivinen kehollinen läsnäolo ja toiseen kiinnitetty tarkkaavaisuus näkyy kaikissa vuorovaikutushetkissä viittomakieltä käyttävän vanhemman ja lapsen välillä. Lapsi ja vanhempi esimerkiksi siirtävät katsetta useasti toisiaan kohti leluista tai kirjoista, koskettavat toisiaan huomion pyytämiseksi, varmistavat toisen huomion kiinnittymisen itseensä tai oikeaan kohteeseen ja ajoittavat ilmauksiaan toisen huomion mukaan (Brooks, ym., 2020). Tästä tavasta olla keholtaan ja mieleltään läsnä vuorovaikutuksessa voisimme kaikki ottaa oppia. Nämä taidot hyödyntäisivätkin meitä kaikkia! Tämän vuoksi onkin varsin vaikea ajatella, että tällaisen kielen ja tämänkaltaisten vuorovaikutustaitojen omaksuminen olisi kenellekään haitaksi!
Lapset tutkivat ympäröivää maailmaan leikin kautta (Viljamaa & Yliherva, 2020). Kielellisellä leikittelyllä lapset tutkivat mihin kaikkeen kieli venyy ja taipuu. Vuorovaikutukselliset leikit puolestaan tuottavat iloa sekä lapselle että vanhemmalle ja tukevat heidän välisen suhteen rakentumista sekä lapsen kielen kehityksen etenemistä. Viittomakielessä luodaan tarinalle kuin pienoisnäyttämö, jossa esimerkiksi tarinan, laulun tai runon sanoma tuleekin näkyväksi ja kosketeltavaksi. Suosittelenkin teitä jokaista tutustumaan viittomakielisten laulujen, satujen, tarinoiden ja runouden maailmaan. Meidän aikuisten on ehkä välillä haastava astua hieman jo kangistuneista raameistamme lapsen maailmaan. Mikäli kielitaito ei ole vielä karttunut, myös epävarmuus ilmauksen oikeasta muodosta saattaa myös epäilyttää. Haluan kuitenkin rohkaista kaikkia vanhempia heittäytymään kielellisen leikittelyn maailmaan. Hassutelkaa ja leikitelkää kehollisilla ilmauksilla, rytmillä, vuorottelulla, ilmeillä ja eleillä. Kokeilkaa kielen rajoja ja rajattomuutta yhdessä. Heittäydytään kaikki kielen vietäväksi, sillä tässä kukaan ei voi epäonnistua tai tehdä virheitä!
Vinkkejä viittomakieliseen vuorovaikutukseen sekä kielelliseen leikittelyyn löydät pian verkkosivuille avautuvasta materiaalista.
Laura Kanto
Lähteitä
Brooks, R., Singleton, J. L., & Meltzoff, A. N. (2020). Enhanced gaze‐following behavior in Deaf infants of Deaf parents. Developmental science, 23(2), e12900.
Harris, M. (2001). It’s all a matter of timing: Sign visibility and sign reference in deaf and hearing mothers of 18-month-old children. Journal of Deaf Studies and Deaf Education, 6(3), 177-185.
Lieberman, A. M., Hatrak, M., & Mayberry, R. I. (2014). Learning to look for language: Development of joint attention in young deaf children. Language Learning and Development, 10(1), 19-35.
Viljamaa, E. & Yliherva, A. (2020). Leikki on kaikki. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S. Haapala, S. Ukkola ja K. Diandra (toim.) Lapsen kielenkehitys: vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys (s. 205-224). PS-Kustannus.